ma 2. tammikuuta 2017 14.22.00

Ruotsissa yli puolet reputtaa inssissä - Syynä kouluttamattomat ajo-opettajat

Vuodenvaihteen muhkea ilotulitus ja Darude  -show eivät saaneet omaa mielentilaani juuri muuttumaan. Olotila on edelleen odottava, ainakin mitä tulee ajokorttilainsäädännön uudistukseen. Kansallisen, melko yksipuolisenkin uudistukseen liittyvän kirjoittelun lisäksi olen saanut käsiini artikkeleita myös länsinaapurista. Ruotsin suurimmassa autolehdessä ViBilägaressa (2016 Nr12) oli mielenkiintoinen artikkeli, jossa Ruotsin liikenneviraston kuljettajatutkintojen apulaisjohtaja Rikard Granlund kertoi seuraavaa:

Yhä harvemmat pääsevät läpi ajokokeesta. Koskaan aiemmin ei ole näin moni epäonnistunut ajokokeessa. Tämän vuoden ensimmäisen puolivuotiskauden ajokokeissa kokelaista hylättiin yli puolet. Hyväksyttyjä oli tuona aikana 47,8 %. Se on ennätyksellisen pieni osuus ja jatkoa jo kymmenen vuotta jatkuneelle suunnalle. - Olemme uskoneet, että lasku tasaantuisi jossain vaiheessa ja kehitys saataisiin kääntymään toiseen suuntaan. Mutta suunta on pysynyt samana, sanoo Rikard Granlund, joka toimii kuljettajatutkintojen apulaisjohtajana liikennevirastossa. Saadakseen selville, miksi yhä useampi reputtaa ajokokeen, aikoo Valtion tie- ja liikennetutkimuslaitos teettää selvityksen. - Sitä ennen voimme vain arvailla. Mutta tärkein ajokokeen suoritukseen vaikuttava tekijä on se, kuinka kokelas on siihen valmistautunut, sanoo Rikard Granlund. Yksi teoria on se, että yhä useampi käyttää ”pimeiden autokoulujen” palveluja, toisin sanoen yksityisten toimijoiden, jotka eivät maksa veroja eivätkä arvonlisäveroja ja joilta usein puuttuu lain vaatima lupa ja koulutetut liikenneopettajat.”

Kiitos Autokoulu Atlaksen Kristiina Välimäelle, joka postitti minulle kyseisen lehden. Artikkeli oli vaihtelevaa, vaikkakin samalla masentavaa luettavaa. Tuntuu siltä, että tutkintopainotteisen järjestelmän kriittinen tarkastelu on Suomen viranomaisilta unohtunut tyystin. Jos jokin asia ollaan naapurissakin huomaamassa virheeksi, niin kannattaisiko meidän Suomessa harkita, voisimmeko yrittää toteuttaa asioita hieman eri tavalla? Mallia ei kuitenkaan kannata ottaa myöskään Englannista, jossa tutkintopainotteisesta järjestelmästä on tehty arviointitutkimus, jota Liikenneturva sivusi lausunnossaan kuljettajakoulutusuudistuksen lähtökohtia käsittelevästä liikenne- ja viestintäministeriön arviomuistiosta. Tutkimuksen perusteella tutkintopainotteista järjestelmää ei voi suositella asiakasystävällisenä eikä kustannustehokkaana mallina.

Jos Suomessa edetään pelkällä poliittisella tahdolla ja Trafin kritiikittömällä kannustuksella kohti auvoista tutkintopainotteisuutta, tuskin pääsemme parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen liikenneturvallisuuden tai asiakasystävällisyyden kannalta. Hutilointi, asioiden yksipuolinen tarkastelu ja asiantuntijoiden kuulematta jättäminen (tai ehkä tarkemmin sanottuna: lausuntoihin reagoimattomuus) eivät kuulu hyvän lainvalmistelun periaatteisiin.  Liikenneopettajat ja autokouluala kokonaisuudessaan ovat kärsineet jo tarpeeksi kauan poukkoilevasta lainsäädännöstä sekä siitä, että pieni toimittajalauma on keksinyt ajokortin hinnan nousseen viime vuosina. Näin autokouluala on saatu näyttämään vain omaa etuaan suojelevalta ylisäännellyltä liiketoiminnalta. Tutkintopainotteisen järjestelmän auvoisuus ja omaa etuaan suojeleva ylisäännelty liiketoiminta ­– Nämä ajattelumalliien ääripäät olisi hyvä jättää nyt omaan arvoonsa, sillä kumpikaan ei ole totta.

Liikennealaa uudistetaan nyt seuraavien LVM:n määrittelemien päätavoitteiden näkökulmasta: digitalisaatio, asiakkaan valinnanvapauden lisääminen sekä uusien liiketoimintamallien syntyminen. Nämä ovat hyviä tavoitteita ja niitä edistetään ”niin paljon kuin liikenneturvallisuudesta annetaan periksi”. Onko ministeriössä huomattu, että nämä asiat ovat tapahtuneet jo ja jatkavat kehittymistään koko ajan?

Oppilaat voivat jo nyt valita vaihtoehtoisia tapoja esimerkiksi teoriatuntien suorittamiseen. Osaamisen mittaamiseen sopii hyvin olemassa olevat verkkoympäristöt. Esimerkiksi oppilaan eAutokoulu (muitakin hyviä ohjelmia varmasti on, mutta tämän tunnen työni vuoksi parhaiten) sisältää opetusmateriaalia sekä aiheittain jaoteltuja tasotestejä, joiden avulla oppilas mittaa osaamistaan aiheittain. Mielestäni on selvää, että jos autokoulun asiakas hallitsee opetussuunnitelman mukaiset aiheet ja suorittaa aiheiden mukaiset tasotestit läpi lähennellen 100% osaamista, niin hän voisi olla valmis teoriakokeeseen. Vai? Mitä tulee ajo-opetukseen, siinäkin mahdollistetaan jo nyt jonkin verran hyväksilukuja. Jos asiakkaalla on aikaisempia ajokortteja, hän saa opetuksesta tiettyjä hyväksilukuja. Tätä hyväksilukumahdollisuutta voisi edelleen kehittää.

Myös älykkäitä ajotavanseurantalaitteita on kehitetty lisäämään asiakkaan valinnanvapautta ja edistämään digitalisaatiota. Laite ei pelkästään seuraa ajotapaa, vaan saa kuljettajan myös aktiivisesti kehittämään sitä. Liikenneopettaja voisi raportin perusteella arvioida, voisiko oppilas käydä jatkovaiheen ns. kevennetymmän vaihtoehdon mukaisesti (asiaa tutkitaan syvällisemmin meneillään olevassa Autokoululiiton kokeiluhankkeessa). Yksilöllistä ja tehokasta? Kyllä minun mielestäni. Ja mikä parasta, vapaaehtoista asiakkaalle. Asiakas itse valitsee itselleen parhaiten soveltuvan vaihtoehdon. Ja kyllä, useat valitsevat edelleen perinteisen luokkaopetuksen ja ovat vieläpä tyytyväisiä saamaansa kuljettajakoulutukseen kokonaisuudessaan (Trafin tilaama tutkimus).

Alan omaehtoinen kehittyminen ei mielestäni tarkoita sitä, että sääntelystä ja opetussuunnitelmien sitovuudesta olisi järkevää luopua. Suunnittelemattomuus tuo mukanaan tehottomuutta, ja tehottomuus taas lisää opetuksen määrää mutta ei välttämättä paranna laatua. Tämä taas voi tarkoittaa yksinkertaisesti koko lystille isompaa hintalappua. Mielestäni kuljettajakoulutusalaa voidaan kehittää digitaalisemmaksi, kustannustehokkaammaksi ja asiakkaan valinnanvapautta lisääväksi ainoastaan alan parhaiden ammattilaisten osaamisella ja yhteistyöllä.

Kuljettajakoulutuksen selkärankana on välttämätöntä säilyttää:

  • opetussuunnitelmien sitovuus
  • raamit ajo-opetukselle (minimituntimäärät, aiheet) sekä
  • ajo-opetuksen jatkovaihe, joka minimoi tutkitusti tehokkaasti tuoreen kuljettajan onnettomuusriskin.

 

Kenen etu on, että muutaman vuoden kuluttua meillä huomataan sama asia mihin Ruotsi on herännyt nyt?