to 29. joulukuuta 2016 16.34.00

Oppia EDikä kaikki

Aika lailla kuukausi sitten pienessä autokoulualan lasissa nousi laineita niin myötä, kuin vastamäkeenkin, kun Autokoululiitto ilmoitti uudesta kokeilustaan. Tämä uusi mullistava 10+10 malli oli niin mullistava, että uskoakseni suurin osa alan ihmisistä yskäisi neljä tai viisi kertaa pystyäkseen muodostamaan uudistuksesta edes jonkinlaisen käsityksen tai mielipiteen. Suurimman pölypilven laskeuduttua ja uusien työkalujen hiljalleen tullessa tutuiksi, reilusti yli sata autokoulua lähti toteuttamaan kokeilua. Tutkintoaseman kahvipöytäkeskustelujen perusteella aiheesta on monenlaisia näkemyksiä ilmassa, niin opettajilla kuin oppilailla.

Oma kokemukseni kuluneen kuukauden aikana osoittaa sen, että suurin epävarmuus kokeilua kohtaan kumpuaa ennalta hieman yllättävältä suunnalta. Oppilaiden ja varsinkin heidän vanhempien suusta on kuulunut usein kommenttia, ”ai vähemmän ajoa? Mun mielestä mä tarviin/mun lapsi tarvii paljon enemmän.” Usein innokkuus kokeilusta kasvaa siinä vaiheessa, kun asiakkaalle selvittää, ettei sinne kokeeseen ole pakko mennä yrittämään 10 tunnin jälkeen, vaan harjoitella saa niin paljon kuin haluaa. Opetuksen tavoite on edelleen sama kuin ennenkin, nyt määrät ovat vain paremmin räätälöitävissä kunkin tarpeiden mukaan.

Opetuksen tueksi on lanseerattu EDlooper ajotavanseurantajärjestelmä, joka on jo nyt tuonut oppilaiden ajotaidon kehittymiseen uutta potkua. Oma kokemus laitteen hyödystä keskittyy parhaiten ennakoivan ja taloudellisen ajotaidon nopeampaan kehittymiseen. Ennen laitteen käyttöä osalle oppilaista on jäänyt mysteeriksi termi ”moottorijarrutus” ja sen hyödyt ajon taloudellisuuteen. Laitteen avulla oppilaat omaksuvat moottorijarruttelua nopeammin. Laite on kuitenkin apuväline, eikä itsessään vielä tee ketään sen autuaammaksi. Opettajalle jää edelleen paljon työnsarkaa havainnoinnin ja arvioinnin harjoituttamiseen.

EDlooper on tuonut myös omaan ajoon uutta näkökulmaa. Erityisesti viisivuotias lapseni on aina kovin harmissaan, jos isin taikatabletti ei ole ajossa mukana. Tabletin avulla hän voi katsoa, osaako isi ajaa hyvin vai huonosti. Ilman tablettia hän ei tätä pysty omasta mielestään arvioimaan. Tämä kertoo sovelluksesta sen, että intuitiivisuudessa on onnistuttu. Lapsikin osaa sitä käyttää. Sovelluksen avulla viisivuotias harjoittelee myös sujuvasti numeroita, kun takapenkiltä kuuluu ”hyvä isi, nyt sulla on 71 pistettä. Nyt 72 pistettä. Oho, nyt sulla on 65 pistettä. Jee isi, sulla on 80 pistettä.”

Olkaamme luottavaisin mielin, kun käymme kohti vuotta 2017. Ala on ollut vuotuisessa mylläyksessä jo niin pitkään, että jossain vaiheessa koittaa vielä sees. Syntyy uusi normaali, jonka pohjalta ala saa taas keskittyä tekemään työtään rauhassa. Uuden normaalin syntyessä myös asiakaskunta omaksuu toimintamallit, eikä tämä autokoulutouhu näytä ulospäin enää niin tuuliselta ja sekavalta mitä se nyt on vuodesta toiseen ollut. Hyvää uuttavuotta joka niemeen, notkoon ja saarelmaan.

Kirjoittaja on Tomi Sirkiä, 33-vuotias liikenneopettaja espoolaisesta Autokoulu Auliksesta.