la 26. maaliskuuta 2016 20.18.00

Joskus on parempi muuttua kuin juuttua - Cheek

Autokoulualalla eletään mielenkiintoisia aikoja. ”Teoriatunnit poistuu” julistaa yksi. ”Ajotuntien todellinen määrä tulee lisääntymään” arvelee toinen. ”Ala ajetaan alas” huutelee kolmas heittäessään pyyhettään kehään.

 

Autokouluala on elänyt murrosvaihetta jo useamman vuoden ajan ja tulevaisuus näyttäytyy ajoittain epävarmana. Liikenne- ja viestintäministeriön linja on sääntelyn purku ja Trafi on ilmaissut selkeästi, ettei se aio olla tämän esteenä. Autokouluyrittäjää pelottaa, ja ymmärtäähän sen. On helppo sanoa ulkopuolelta, että ei tässä ole mitään hätää, kaikki muutkin alat muuttuvat, ei muutos ole katastrofi. Yrittäjän epävarmuus on kuitenkin enemmän kuin ymmärrettävää. Miksi? Koska yrittäjän taloudellinen vastuu painaa, ja sitä tuskin voi ymmärtää henkilö, joka ei ole koskaan toiminut yrittäjänä. Epävarmassa tilanteessa voi helposti jäädä paikalleen: pysäyttää kehityksen, seisauttaa investoinnit, olla palkkaamatta uusia työntekijöitä.

 

Seisahtunut tila ei ole terve tila. Se on epäterve tila liiketaloudelle, mutta mikä ehkä tärkeämpää, se on epäterve tila myös yrittäjän mielenterveydelle. Jos into omaan liiketoimintaan ja sen kehittämiseen lakkaa, saattaa tulevaisuuden muutokset näyttäytyä turhan suurina ja pelottavina uhkina. Siis epätodellisen, tarpeettoman suurina. Autokoululiiton työntekijänä olen päässyt keskustelemaan ajankohtaisista aiheista lähes jokaisen autokouluyrittäjän kanssa pääkaupungista Ivaloon. Olen puhunut myös niiden yrittäjien kanssa, jotka eivät kuulu Autokoululiittoon. Minä siis tiedän melko varmasti, että meitä on moneksi. Pieni osa yrittäjistä pelkää ehkä liikaa ja he ajattelevat, että alan tulevaisuus on kerta kaikkiaan pilattu. Syyllisiä etsitään Trafista, Autokoululiitosta, toisista yrittäjistä, naapurista. Se mikä minut on kuitenkin yllättänyt positiivisesti on se, että valtaosa näkee tulevaisuuden mahdolliset muutokset myös mahdollisuuksina. Tämä ryhmä kyselee, keskustelee, kyseenalaistaa ja oppii. He käyvät mahdollisesti tapahtumissa ja ottavat asioista selvää. He saavat toisiltaan uusia ajatuksia ja tulevaisuus ei näytäkään välttämättä hullummalta. Tieto ei siis lisää tuskaa, vaan päinvastoin. Epätietous on se, mikä lisää epävarmuutta ja kylvää pelkoa. Samojen asioiden pohtiminen yksin tai aina saman saunan lauteilla ei kannata.

 

On hyväksyttävä, että ala kehittyy nopeasti, ja yrittäjän on luotava paras mahdollinen strategia niillä pelikorteilla jotka on kädessä. Eräs esimerkki nopeasta kehityksestä on viime syksyn lakimuutos, joka mahdollisti laajemman simulaattoriopetuksen sekä teoriatuntien järjestämisen virtuaalisesti. Joulukuussa ensimmäiset (n.45 kpl) yrittäjät ottivat Autokoululiiton virtuaalityökalun käyttöönsä. Tämä ohjelma nimeltään Blackboard Collaborate on ollut myynnissä vasta kolmisen kuukautta, ja olen nähnyt jo todella hienosti toteutettuja virtuaaliopetusmalleja. Joku pitää tunnit kotoaan käsin, toinen pitää samalla perinteistä luokkatuntia ja virtuaalituntia, kolmas myy englanninkielistä teoriatuntipakettia ympäri maata. Itse en ollut edes hoksannut, kuinka hyvin Smart Board-valkotaulu sopii virtuaalituntien ja perinteisen tunnin yhdistämiseen, ennen kuin sattumalta vierailin tällaisessa autokoulussa. Opettajien kokemukset ovat positiivisia ja mielenkiintoisia. Jotkut opettajat ovat ehkä yllätyksekseenkin havainneet, että nämä kännykkä kädessä syntyneet ns. Z-sukupolven oppilaat saattavat todellakin olla aktiivisempia virtuaaliluokassa kuin perinteisessä luokkahuoneessa.  Melko nopeaa kehitystä arvon autokouluväki, sanoisin. Minä sain siis ensin opettaa teille jotain, ja jo pian opin itse lisää teiltä. Kehitymme siis tässäkin asiassa parhaiten yhdessä. Meitä kaikkia jännitti aluksi, mutta mikään tunne ei korvaa onnistumisen kokemusta: minähän osaan tämän, ei tämä ole ollenkaan vaikeaa, tämähän on aika siistiä! Mitäs sitten opeteltaisiin? Mitä olen itse oppinut kuluneen vuoden aikana, kun olen työskennellyt Autokoululiitossa ja Opetustarvikkeella? Tutustuttuani yrittäjiin ympäri maan ja keskusteltuani useiden asiantuntijoiden kanssa, ymmärrän sen, että uteliaisuus, oppiminen, tiedonhalu ja samaan hiileen puhaltaminen on ainut järkevä tapa viedä alaa eteenpäin. Autokoululiitto koostuu meistä kaikista ja Autokoululiitto ja Opetustarvike yhdessä pyrkivät aidosti tarjoamaan yrittäjlle parhaat mahdolliset eväät liiketoimintansa kehittämiseen. Alan kehitys on meidän omissa käsissä, kuten ministeri Berner antamassaan haastattelussa ilmaisi.

 

Lopuksi haluan sanoa, että sain mieleenpainuvan puhelinsoiton muutama viikko sitten. Soittaja oli autokouluyrittäjä hyvin pieneltä paikkakunnalta. Hän aloitti puhelun kuten useat muutkin: ”en oikein tiennyt keneen ottaisin yhteyttä” johon minä vastasin jo tottuneesti ”sitten soitit ihan oikealle henkilölle” ja siitä keskustelu sitten lähti avautumaan. Hän kertoi, ettei ole tietokoneiden asiantuntija, ja arastelee monia uutuuksia. Hän kysyi, kuinka paljon maksaa, että joku liitosta tulisi vierailemaan hänen autokoulussaan ja antamaan käytännön opastusta uusiin tuotteisiin ”Sillä minä haluan mukaan”. ”Minä haluan olla mukana” hän sanoi vielä toisen kerran. Sanat tuntuivat niin painavilta, että melkein liikutuin. Ja lähdin vierailulle, jonne hän oli järjestänyt myös muita yrittäjiä paikalle.

 

Toivon, että yrittäjät ja liikenneopettajat ottavat meihin kaikkiin Autokoululiiton ja Opetustarvikkeen työntekijöihin yhteyttä hyvin matalalla kynnyksellä, sillä teitä varten me olemme olemassa.