Ajankohtaista Blogi: Mika Hatakka | ti 2. toukokuuta 2017 13.59.00

Mitä vaikutuksia oli 2013 kuljettajaopetusuudistuksella?

Kaksivaiheinen B-kuljettajaopetus muuttui kolmivaiheiseksi sisältäen perus-, harjoittelu- ja syventävän vaiheen 19.1.2013. Opetustuntien määrä kasvoi hieman ja opetussisällöissä pyrittiin painottamaan uusien kuljettajien erityisriskejä. Opetusmenetelmissä korostettiin opiskelijoiden omaa aktiivisuutta ja itseopiskelu kirjattiin selkeämmin opetussuunnitelmaan. Opetuslupaopetus muuttui yhteisopetukseksi lisäämällä pakollinen valmennusjakso autokoulussa, mutta yhteisopetusmalli poistettiin 31.12.2013.

Trafin tilaamassa seurantatutkimuksessa selvitettiin uudistuksen tavoitteiden toteutumista opetuksessa ja vaikutuksia uusien kuljettajien asenteisiin, valmiuksiin, tutkintomenestykseen ja liikennekäyttäytymiseen. Lisäksi tarkasteltiin liikenneopettajien, opetuslupaopettajien, oppilaiden ja tutkinnon vastaanottajien tyytyväisyyttä uudistukseen ja uudistuksen taloudellisia ja työllisyysvaikutuksia.

Sisällölliset ja menetelmälliset painotukset olivat oppilaiden, opettajien ja tutkinnon vastaanottajien vastausten perusteella toteutuneet toivotun suuntaisesti. Erityisesti liikenteen sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutustaitojen painotus opetuksessa oli lisääntynyt. Harjoitteluvaiheen ja oppimispäiväkirjan hyödyntämisessä oli kuitenkin ongelmia osassa autokouluja.

Uusien kuljettajien valmiudet, erityisesti sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot paranivat. Autokoululaisten tutkintomenestyksessä ei tapahtunut selkeitä muutoksia. Yhteisopetusmalli paransi opetuslupalaisten tutkintomenestystä ja ero autokoululaisten tutkintomenestykseen pieneni. Tulos oli selkein yhteisopetuksen aikana vuonna 2013.

Ensimmäistä vuottaan ajavien kuljettajien liikennerikkomukset vähenivät uudistuksen myötä. Rikkomukset vähenivät enemmän autokoululaisilla kuin opetuslupalaisilla ja miehillä enemmän kuin naisilla. Rikkomukset vähenivät eniten 18-vuotiailla autokoulussa opetetuilla miehillä. Ennen uudistusta autokoululaisilla oli enemmän liikennerikkomuksia kuin opetuslupalaisilla, uudistuksen jälkeen tilanne oli toisin päin.

Uusilla mieskuljettajilla oli vähemmän itseraportoituja liikennevahinkoja uudistuksen jälkeen kuin ennen uudistusta. Naisten liikennevahinkomäärä ei muuttunut. Uusien kuljettajien liikenneonnettomuudet olivat vähentyneet jo ennen uudistusta, eikä uudistuksen vaikutusta voitu selkeästi erottaa. Väheneminen kuitenkin kiihtyi uudistuksen jälkeen, joten uudistus on mahdollisesti voimistanut uusien kuljettajien hyvää kehitystä.

Liikenneopettajien, opetuslupaopettajien ja tutkinnon vastaanottajien näkemykset kuljettajaopetus-uudistuksen sisällöistä ja menetelmistä olivat pääosin myönteisiä tai neutraaleja. Sen sijaan yhteisopetus-opettajat suhtautuivat vuoden 2013 uudistukseen kriittisesti ja katsoivat joutuneensa lyhytaikaisen kokeilun maksumiehiksi. Kriittisimmin suhtautuivat kokeneet opetuslupaopettajat. Ensimmäistä kertaa opetuslupa-opettajina toimineet yhteisopetusopettajat kokivat hyötyneensä yhteisopetuksesta kokeneita enemmän.

B-ajokorttien suorittaminen väheni. Hyväksyttyjen B-ajokokeiden määrä laski vuodesta 2013 vuoteen 2014. Tämän jälkeen määrä on noussut, mutta ei ole palautunut vuoden 2013 tasolle. Erityisesti yli 18-vuotiaiden B-ajokorttien suorittaminen väheni. Yhteisopetus vähensi opetusluvalla opetettujen määrää vuonna 2013 ja tämä näkyi vielä vuoden 2014 tilastossa. Tämän jälkeen opetuslupien määrä on kasvanut noin viidennekseen kortin suorittajista.

Yhteisopetusta lukuun ottamatta uudistus ei nostanut B-ajokortin suorittamisen kustannuksia merkittävästi. Autokoulujen välinen hintahaarukka näytti kasvaneen. Uudistus ei suoranaisesti vaikuttanut autokoulualan kannattavuuteen tai työllisyyteen. Oppilasmäärien väheneminen, simulaattori- ja verkko-opetus sekä opetuslupaopetuksen ympärille kehittyvä yritystoiminta saattavat vaikuttaa autokoulualan tulevaisuuteen.

Täysin tutkintopainotteiseen järjestelmään siirtyminen aiheuttaisi ongelmia

Uudenmaan Autokouluyhdistys käynnisti hankkeen, jossa tarkasteltiin kansainvälisen kirjallisuuden pohjalta Suomen tilannetta suhteessa kuljettajaopetuksen kehitystrendeihin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Kerätyn tiedon pohjalta näyttää siltä, että täysin tutkintoon perustuvaan järjestelmään siirtymiseen liittyy monia ongelmia.

Jos opetusta ohjaavat normit purettaisiin kokonaan, opetuksen suunnitelmallisuus ja tehokkuus heikkenisivät. Vaikka opetussuunnitelmat säilytettäisiinkin, suunnitelmallisuus heikkenisi. Korttia hankkivat pyrkivät minimoimaan opetuksen ja hankkivat opetusta pieninä palasina, kuten Ruotsissa on käynyt. Englannissa harjoitellaan ennen kokeen hyväksymistä liikenteessä keskimäärin yli 50 tuntia ammattilaisen kanssa ja lisäksi kymmeniä tunteja maallikon valvomana. Opetuksen arvioidaan olevan tehotonta, koska käytössä ei ole selkeää opetussuunnitelmaa, eikä pakollista teoriaopetusta. Sekä Ruotsissa että Englannissa kortin hankkimisen keskimääräiset kustannukset ovat varsin lähellä Suomen tasoa. Lisäksi on huomattava, että pakollista ammattimaista opetusta Suomessa on nykyäänkin jokseenkin yhtä paljon kuin Ruotsissa. Opetuksen minimimäärien pienentäminen ei ole tae alemmista keskimääräisistä kustannuksista.

Toinen ongelma on opetuksen sisältö. Ilman opetuksen määrittelyä opetus kirjavoituisi ja myös sen turvallisuusvaikutukset olisivat kirjavia. Opetus suuntautuisi kapea-alaisesti tutkinnossa mitattavien ajoneuvon käsittelyyn ja liikennetilanteiden harjoitteluun. Uusien kuljettajien turvallisuuden kannalta tärkeimmät sisällöt kärsisivät eniten, sillä niitä on vaikein mitata kokeessa.

Jos ajokortin suorittamisen jälkeisistä, uusien kuljettajien erityisriskejä käsittelevistä koulutuselementeistä luovutaan, olisi luotava ja otettava käyttöön keinot uusien kuljettajien välittömästi kortin saannin jälkeisen korkean onnettomuusriskin vähentämiseksi. Kattavuuden saavuttamiseksi keinot eivät saisi perustua vapaaehtoisuuteen.

Täysin tutkintopainotteiseen järjestelmään siirryttäessä, hylättyjen tutkintojen määrä kasvaisi opetuksen ja harjoittelun kirjavoitumisen vuoksi. Tutkintoresursseja pitäisi kasvattaa tuntuvasti. Hylätyt tutkinnot ovat kortin hankkijan kannalta ajan hukkaa ja lisäävät kustannuksia.

Tutkinnon vaatimustasoa tulee kohottaa ja sen kattamia sisältöjä laajentaa, jos siirrytään täysin tutkintopainotteisuuteen. Erityisen haasteen luovat uusien kuljettajien kuljettajakäyttäytymisen suurimpien riskitekijöiden sisällyttäminen tutkintoon. Perustaitojen lisäksi olisi kyettävä arvioimaan turvallisuustaitoja laajasti. Mikäli tässä ei onnistuta, niiden käsittely jää täysin tutkintopainotteisessa järjestelmässä tekemättä myös opetuksessa. Lisäksi tutkinnon palautteellisuutta olisi kehitettävä, jotta tutkinto hyödyttäisi opetusta nykyistä paremmin. Edellä esitetyt kehittämistarpeet edellyttävät myös tutkinnon vastaanottajien osaamisen kehittämistä.

USA:ssa on perinteisesti suhtauduttu kriittisesti muodolliseen kuljettajaopetukseen. Viime aikoina myös USA:ssa on herännyt kiinnostus opetussuunnitelmiin perustuvaan opetukseen. Myös Englannissa on esitetty voimakasta kritiikkiä sikäläiseen opetusjärjestelmään. Myöskään Euroopan maissa ei ole pyrkimystä vähentää opetuksen määriä, vaan pikemminkin päinvastoin täydentää sitä valvotulla ajoharjoittelulla. Siirtyminen täysin tutkintopainotteiseen järjestelmään olisi kulkemista vastavirtaan.

Mika Hatakka on psykologian tohtori, liikennepsykologi ja tutkija.  Hän on tutkinut 80-luvulta alkaen kuljettajakäyttäytymistä ja siihen vaikuttamista. Kirjoitus on julkaistu Ajokortti-lehdessä, nro 1/2017.

— Kirjoittaja: Mika Hatakka —