Liikennepolitiikan uskottavuus koetuksella

to 16. marraskuuta 2017 08.53.00

Mikään ei ole yrittäjälle raskaampaa kuin omaa alaa koskevan lainsäädännön jatkuva muutos. Ajokorttilakia on muutettu usein, eikä muutos ole ollut johdonmukaista. Päinvastoin, muutokset on tehty osin hyvin lyhytjänteisesti ja lainsäädäntö on ollut poukkoilevaa. Vuonna 2013 opetusta lisättiin, perusteluna liikenneturvallisuuden edistäminen. Muutostarve perustui tutkittuun tietoon: kun kuljettajakoulutusta on lisätty, liikenneturvallisuus on parantunut. Olemme kulkeneet määrätietoisesti kohti nollavisiota, joka tarkoittaa tavoitetta siitä, että liikenteessä kuolevien määrä olisi nolla.

 

Nyt, kun edellisestä suuresta lakimuutoksesta on kulunut vasta neljä vuotta, lakia ollaan muuttamassa päinvastaiseen suuntaan. Opetussuunnitelmien ja turvallisuutta lisänneiden opetuskokonaisuuksien sitovuudesta ollaan luopumassa. Tällä kertaa muutostarve perustellaan trendikkäästi digitalisaation edistämisellä, kilpailun lisäämisellä ja ajokortin hankkimiskustannusten alentamisella. Lakia ei siis olla muuttamassa liikenneturvallisuuden, työllisyyden tai esimerkiksi valtion talouspolitiikan kehittämisellä, joiden luulisi olevan tärkeitä tavoitteita.

 

Lainsäädännön ja politiikan teko on muuttunut. Tutkimuksilla ei ole merkitystä, asiantuntijalausunnot sivuutetaan. Tämä ei koske ainoastaan liikennealaa, sama ilmiö on nähtävissä muillakin politiikan aloilla. Vasta eläköitynyt oikeuskansleri Jaakko Jonkka on arvostellut jo aiemmin hallitusta. Hänen mukaansa lainvalmistelussa on yleistynyt tapa, jossa hallituksen esityksessä perustellaan vain valmistelijoiden haluama ratkaisumalli eikä muita vaihtoehtoja. Pykäliä kirjoitellaan kiireellä ja lakiesityksiin livahtaa jopa perustuslaillisia ongelmia. Opportunistiset päättäjät saavat usein tahtonsa läpi, sillä poliittinen tahto tuntuu olevan merkittävin motiivi lakimuutoksille. Media houkutellaan keskustelun taakse ja kuluttajille lupaillaan halvempia hintoja.  Yrittäjät kuitenkin tietävät, että kuluttajille tässä käy todennäköisesti kaikkein huonoiten, eikä pelkästään taloudellisesti.

 

Huolimatta pettymyksestäni lainsäätäjiä kohtaan, löydän tästäkin muutoksesta myös positiivisen puolen. Suomessa on koulutetut, osaavat ja ammattitaitoiset liikenneopettajat, jotka osaavat työnsä kansainvälisesti vertailtaessa erityisen hyvin. Vahva ammattitaito ei kuitenkaan tarkoita korkeita kustannuksia, vaan autokoulut osaavat toimia kustannustehokkaasti ja tarjota oppilaille yksilöllisempiin tarpeisiin vastaavaa opetusta: kuten uusimman Ajokortti- lehden oppilaskyselystä käy ilmi, oppilaiden mielestä yhtäkään turhaa teoria- tai ajotuntia ei ole.

 

Ministeriö perustelee muutostarvetta myös digitalisaatiolla ja kilpailun lisäämisellä. Mikäli he olisivat tarkemmin perehtyneet alaamme, he tietäisivät, että yrittäjät osaavat alan kehittämisen ihan itsekin. Jopa paremmin kuin valtion virkamiehet osaisivat uneksia. Kilpailu on jo mahdollista ja se on kovaa. Ajotunteja ajetaan ajosimulaattoreilla ja kaiken autokouluun liittyvän teoriaopiskelun voi halutessaan opiskella pelkästään internetissä. Ajotavan seurantalaitteet tulevat osaksi opetusta ja koko liikennejärjestelmää, ja ne toimivat kuluttajan hyödyksi. Tämä kehitys on tapahtunut alan yrittäjien ja asiantuntijoiden toimesta.

 

Me saamme autokouluopetuksen toimimaan entistä paremmin jatkossakin, ei lainsäätäjien ansiosta vaan lainsäätäjistä huolimatta.

 

 

Kirjoitus on julkaistu Ajokortti-lehdessä nro 2/2017

Kirjoittaja: Kristiina Anunti